Kuuleeko kukaan?

Ehkä suurin osa ongelmista ihmisten välillä johtuu siitä ettei kukaan kuuntele. Kyllä me oikeasti puhua osaamme, ainakin yritämme, mutta kuunnella ei oikein kukaan jaksa? Me luulemme tuntevamme toisemme niin hyvin, että oikeasti tiedämme etukäteen mitä kukakin aikoo sanoa, eikä siis ole mitään tarvetta kuunnella joka kerta....

Toivottavasti et nyökkäillyt tyytyväisenä äskeistä lausetta lukiessasi, että 'niinhän se on, niinhän se on!' Me emme todellakaan voi etukäteen tietää mitä toinen aikoo sanoa! Voisimme todella hämmästyä jos malttaisimme edes päivän viikosta keskittyä siihen mitä muut puhuvat. Jos siis oikein todella yrittäisimme kuunnella mitä sanottavaa toisella on. Jos emme jäisi kiinni omiin ajatuksiimme, toisen sanoihin, ympäristön häiriöihin tms vaan täysin keskittyisimme ymmärtämään mitä toinen yrittää sanoa. Voisimme osallistua keskusteluun, ei vastaamalla heti omilla mielipiteillä, vaan vaikkapa kysymällä 'tarkoititko siis tätä...?' jotta varmistaisimme käsittäneemme toisen oikein. Väitän, että saisimme ihmissuhteistamme paljon enemmän irti!
Jos emme kuuntelisi siksi että osaamme päättää onko toinen oikeassa vai ei, vaan siksi, että ymmärtäisimme toista.

Joskus tuntuu, että olisi hyvä jos käyttäysimme vaikka vierasta kieltä puhumiseemme, näin joutuisimme oikeasti keskittymään ja kuuntelemaan mitä toinen sanoo.....

Meillä on helposti taipumus 'täydentää toisen lauseita' nopeuttaaksemme keskustelua. Laitamme sanat toisen suuhun emmekä malta odottaa että toinen pääsisi itse lauseen loppuun. Tai muka ymmärrämme mitä toinen oikeasti tarkoittaa, vaikkei sitä sanokaan.... toinen sanoi punainen, mutta tarkotti oikeasti sinistä ... tai ainakin violettia.... teemme johtopäätöksiä toisen puheesta kuuntelematta loppuun, jäämme kiinni omiin tunteisiimme ja lakkaamme kuuntelemasta, haluamme kiihkeästi sanoa jotain väliin ja lakkaamme kuuntelemasta... Kuulostaako tutulta? Minä voin myöntää, että kuulostaa.

Mitä tutumpi aihe, sitä vaikeampaa on kuunteleminen. Jos keskustelemme jostain täysin uudesta jutusta, saatamme malttaa kuunnella jotta ymmärtäisimme. Mutta kun esille nousevat 'ne samat vanhat jutut' lakkaamme kuuntelemasta tarkasti ja nostamme omista ajatuksistamme esiin vanhoja juttuja täydentämään nyt käytävää keskustelua....  Vastaammekin sitten, ei siihen mitä toinen nyt sanoi (emmehän edes kuulleet sitä) vaan siihen mitä toinen sanoi silloin kerran kun asia ensimmäisen kerran nousi esille....

Tai sitten olemme niin puolustuskannalla, että lakkaamme kuuntelemasta ja alamme kehittää mielessämme omaa puolustustamme toisen pään menoksi ja kuunteleminen unohtuu taas kokonaan... Koetamme keksiä yhtä loukkaavia asioita toisesta, tai yhtä vaikeita asioita tai yhtä merkillisiä....Joskus ihmettelen miten mikään asia tulee yleensä hoidetuksi kun ihmiset kuulevat niin vähän!

Ehdotankin, että otamme uuden vuoden lupauksena esille kuuntelemisen taidon. Että lupaamme yrittää oikeasti kuunneella mitä muut puhuvat. Että edes yhtenä päivänä viikosta kuulemme ihmisiä ympärillämme. Ei meidän tarvitse olla aina samaa mieltä, eikä aina kommentoida nokkelasti kuulemaamme. Mutta että KUULEMME on jo iso juttu. Ajattele kuinka ihanalta itsestä tuntuisi tulla kuulluksi!