Parisuhteen kolme koota

Pitkän ja onnellisen parisuhteen resepti on tosi vaikea. Koko viikon olen taas pohtinut  asiaa puolelta jos toiseltakin ja tullut tulokseen, että vaikeeta on. Muttei mahdotonta. Ei ollenkaan.

Eräs ihailemani naishenkilö vihaa sanaa parisuhde. Hän haluaa puhua liitosta. Mutta minä pidän juuri tästä sanasta. Pari ja suhde. Siihen kiteytyy aika paljon. Pari tarkoittaa kahta. Ei kahta ja anoppia. Ei kahta ja lapsia. Ei kahta ja toisen (tai molemman) työpaikkaa. Vain ja ainoastaan kahta ihmistä joiden tulee elää ja toimia yhdessä parina.

Suhde taas on muuttuva, dynaaminen mutta kaksi ihmistä yhdistävä juttu. Ilman suhdetta on vain kaksi erillistä ihmistä. Liitto sanasta en pidä yhtä paljon, sillä liitto on ikään kuin itsestäänselvä asia. Kun kaksi erillistä osaa liitetään yhteen ne pysyvät yhdessä. Hyvin tehty liitos pitää osat paikallaan vaikka ympäristö muuttuu tai osat väsyvät. ILMAN, että liitetyt tekevät itse mitään.

Siksi pidän sanasta 'suhde'. Se antaa (ja ehkä vaatiikin) osapuolien itse toimia pysyäkseen yhdessä.
Ja suhde muuttuu kun osat muuttuvat. Suhde muuttuu kun ympäristä muuttuu. Suhde pysyy elävänä reagoiden muuhun elämään. Niinkuin toivon parisuhteenkin tekevän.

Mutta millä ilveellä siitä dynaamisesta ja elävästä suhteesta sitten saa pitkän ja onnellisen? No, siitä tuurista olen kirjoittanut ennenkin. Että tärkeää on se, että on sattunut saamaan tai valitsemaan oikean puolison itselleen. Puolison joka kasvaa samaan suuntaan kuin itsekin kasvaa ja josta kasvaa loistava kumpppani.

Ihan pelkkä tuuri ei ehkä kanna pitkälle. Uskon ,että kolme koota tarvitaan myös: kunnioitus, kumppanuus ja kosketus. On aika mahdotonta rakastaa ihmistä jota ei voi kunnioittaa. Kunnioitus on
niiiiin tärkeä tekijä, että sen saavuttamiseksi kannattaa nähdä paljon vaivaa. Ei ihan kannata jalustallekaan nousta, mutta toisen täytyy kyllä voida katsoa ylöspäin sinua katsoessaan. Ei säälien, ei osaaottaen, vaan kunnioitusta katseessaan.

Kumppanuus  tuo tuttuutta, tukea ja turvallisuutta suhteeseen. Kumppanuus on yhdessä matkantekemistä, yhdessä ongelmien ratkomista ja sitä, että on mukavaa olla yhdessä.

Se, että kosketus jäi tässä jutussa viimeiseksi, ei tarkoita sitä, että se olisi vähiten tärkeä asia. Ei ole. Kosketus on tosi tärkeä asia. Kosketus luo läheisyyttä, pitää suhteen elossa.

Tuurista kiinni?

Ihana, suloinen Seppo Hovi sanoi telkkarissa, että se on paljon tuurista kiinni, että on onnistunut saamaan sellaisen puolison jonka kanssa on ollut onnellinen. Hän sanoi myös olevansa vaimonsa hyvä ystävä, että heillä olisi mukavaa vaikka olisivat 'vaan' ystäviäkin. Siinä salaisuus heidän pitkään liittoonsa.  Kiitos Seppo.  Hyvin sanottu.

Sillä juuri niinhän se on. Että huonolla tuurilla löytää puolisokseen henkilön joka ei vaan sovi itselle pitkällä aikavälillä. Ei sitten millään. Ja hyvällä tuurilla sellainen henkilö löytyy jonka kanssa voi elää hyvän, onnellisen ja pitkän elämän.

Tiedän, että joku älähti heti, että kyllä siihen kovaa työtäkin tarvitaan, ettei se millään ole pelkkää sattuman kauppaa. Että liitto on aktiivista työtä yhteisen onnen eteen: että ongelmien yli täytyy pyrkiä, ongelmia ratkoa ja ja vaivaa nähdä. Ja sekin on totta.

Mutta jos on käynyt oikein hyvä tuuri, on heti alkuunsa saanut kumppanin jonka arvomaailma on sama kuin itsellä. Henkilön, jonka tapa rakastaa sopii sinun tapaasi. Henkilön, jonka suvussa lapset on kasvatettu samoin kuin sinun. Henkilön, jonka päämäärä elämässä sopii yhteen sinun päämääräsi kanssa. Sitten sitä työtä tarvitaan vähän vähemmän.

Mitä tästä opimme? Sen varmaan, että kannattaa olla tosi kiitollinen jos on käynyt niin hyvä tuuri, että parisuhteessa pääsee vähän vähemmällä työllä! Ja jos sitten on käynyt vähän vähemmän hyvä tuuri, kannattaa tehdä vähän enemmän töitä!

#meillätoimiitämä

Sopivasti isänpäivän jälkeen alkaa parisuhdeviikko. Tämän viikon on kuulemma inspiroinut hermostuminen siitä, että vallalla on käsitys, että parisuhteen voisi tiivistää joihinkin 'tämä toimii' listoihin. No, mehän tiedämme, että asia on paljon monimutkaisempi ja jokainen parisuhde on erilainen - ja erilainen eri päivinäkin. Se mikä toimii meillä tänään ei välttämättä toimi teillä eikä meilläkään ensi viikolla.

Kun kysyin tosi pitkään naimisissa olleilta pareilta mikä se heidän salaisuutense oikein on ollut, olen saanut kaksi hyvin erilaista vastausta: Toinen pari sanoi, että ei meidänikäiset ihmiset ole eronneet. Sitä on vaan oltu yhdessä ja tyydytty siihen mitä on ollut. Toinen pari taas sanoi, että on jaksettu selvittää kaikki ongelmat yhdessä. Vastaukset kuvastavat hyvin sitä, miten erilaisia liitot voivat olla.

Vastauksista heijastuu myös se, että jokainen parisuhde on siinä suhteessa olevien summa: yksi ihminen ei voi parisuhdetta tehdä (pari=kaksi) ja se mitä suhteelta haluamme määrittää sen millainen on onnellinen parisuhde. Joskus riittää, että on se toinen joka hengittää samassa talossa vaikkei viikkoon mitään puhuttaisikaan, joskus taas tarvitsee toisen kosketusta ja lähellä oloa joka hetki. JA molemmat tarpeet ovat oikein.

Mutta on liikaa vaatia, että se toinen tekisi minut onnelliseksi. Onni on oma olotila, onni tulee omien tavoitteiden saavuttamisesta ja omien tarpeiden tyydyttämisestä ja usein ihan vaan asenteesta ja halusta olla onnellinen. Jääkaapin ovessani on magneetti missä lukee: Jos haluat olla onnellinen - ole. Aika hyvä ohje. Onnellisuuteenkin täytyy joskus opetella:).

Suhteessa voisi käyttää kolmea ohjetta: rakasta - muuta - jätä.
Usein hyppäämme suoraan rakkaudesta jättämiseen, unohtaen muutos- vaiheen. Jos en ole onnellinen parisuhteessani, voisin yrittää muuttaa omaa käyttäytymistäni, omia tavoitteitani, omaa suhdettani toiseen. Jos teen sitä mitä ennenkin, saan sitä mitä olen ennenkin saanut - jos toinen ei ennenkään ole reagoinut kiukutteluuni niinkuin olen halunnut, ei hän todennäköisesti tee sitä huomennakaan. Ja voimme muuttaa sitä mitä teemme yhdessä, miten määrittelemme parisuhteemme vartaamatta sitä muihin.

Yksi parhaista keinoista parantaa parisuhdetta on tutustua itseen. Kun tunnen itseni, hyväksyn itseni, jopa rakastan itseäni, on siihen helppo sitten  rakentaa päälle toimiva parisuhde. Mutta jos en ole tyytyväinen itseeni, tai en edes tunne itseäni, on vaikeaa 'levätä toisen rakkaudessa' eikä mikään ulkoinen riitä! Jos en ole tyytyväinen, voin ensin MUUTTAA itseni - kehittyä ihmiseksi jota voin ehdoitta rakastaa, tehdä töitä ollakseni rakkauden arvoinen.

Parisuhde ei aina ole helppoa -ei elämä yleensäkään ole aina helppoa - eikä sen kuulukaan olla. Mutta jos puolison ainut tehtävä  on pitää minut onnellisena, on hän kuin nukketeatterin nukke  - sellaista  parisuhdettako sinä haluat? Suhdetta temppuja tekevän nuken kanssa?