TARPEEKSI HYVÄ...

Tiedän olevani taas kummallisesti ajatteleva tyyppi mutta voin myöntää, että sanaparit 'tarpeeksi onnellinen' ja 'riittävän hyvä' ärsyttävät minua! En voi sietää kun niitä käytetään hyvän elämän mittana!

Kun minulle sanotaan, että katso joka aamu peiliin ja sano, että olet riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olet, ärsyynnyn! Minusta on aivan käsittämätöntä, että olisin valmis, ettei minun tarvitsisi päivästä toiseen yrittää kehittyä ja tulla paremmaksi ihmiseksi? Tottakai minussa on nytkin paljon hyvää - kaikissa on. Mutta se ei riitä. Jos pysähdyn tähän, alan taantua ja sekin vähän tieto ja ymmärrys ja inhimillisyys mikä minussa on nyt, alkaa kadota... aivan kuin sanoisi kukalle joka kauniisti kukkii, että hyvä - nyt olet valmis ja lakkaisi kastelamasta ja lannoittamasta sitä? Kuoleehan se raukka pikkuhiljaa.

Ihmisenä oleminenkin on taito mitä
täytyy harjoitella

Ymmärrän kyllä mitä ajetaan takaa kun sanotaan,että ihminen riittää. Mutta toisaalta ihminen ei koskaan riitä. Olisi tarpeellista nauttia elämästä joka päivä, olisi hyödyllistä olla onnellinen ja kiitollinen. Mutta se ei tarkoita, että voisi pysähtyä. Voin nauttia ihmeistä ympärilläni, olla onnellinen ympärilläni olevien ihmisten kanssa ja silti kasvaa.

Juuri kasvu on se mikä tekee ihmisestä ihmeellisen. Jatkuva kasvu. Jatkuva ymmärryksen, empatian, rakkauden, myötätunnon ja rohkeuden kasvu. Olisi ihanaa voida katsoa joka aamu peiliin ja sanoa: minä kasvan!



Entäs tarpeeksi onnellinen sitten? Onnellisuus elämässä ja ihmissuhteissa on niin monimutkainen asia, että vähään tyytyminen voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta en silti suosittele sitä. Onnellisuuskaan ei ole olotila johon päästyään voi lakata tekemästä töitä sen eteen.

Tuntuu siltä, että jokaisella ihmisellä on oma 'onnellisuuden mittansa' jolla hän tarkastelee elämää. Toisen mitta tulee pienestä täyteen, toinen ei millään tahdo saada sitä edes puolilleen. Mutta jos tyytyy siihen, että on saanut edes jotain mittansa pohjalle- huijaa itseään. Kyllä meidät on tarkoitettu olemaan onnellisia - koko meidän kehomme ja mielemme huutaa onnellisuutta! Ja jos suostumme olemaan vain vähän onnellisia suurimman osan elämästämme, teemme karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle.

Tyytymätön ihminen on huonovointinen, väsynyt, ärtynyt, kipeä, levittää ympärilleen tyytymättömyyttä eikä saa edes aikaiseksi mitään kunnollista. Onnellinen ihminen taas levittää ympärilleen hyväksyntää ja armollisuutta lisäten samalla ympäristönsä onnellisuutta.

Pliis, laitetaan siis romukoppaan sanonnat 'tarpeeksi onnellinen' ja 'riittävän hyvä' ja vaaditaan itseltämme ja elämältä täysiä päiviä: vaikka olisi helpompaa antaa periksi ja lösähtää välinpitämättömyyden nukuttavaan syliin, taistellaan hymyillen inhimillisen kehityksen puolesta ja vaaditaan edes yhtenä päivänä viikosta itseltämme kehitystä! Luvataan itsellemme, että taistelemme onnellisuutemme puolesta - vaikka se vaatisi kännykän kiinnilaittamista, sohvalta ylösnousemista ja oikeaan elämään astumista!