Mikä sinut tekee onnelliseksi????

Geo-lehden viime numerossa pohdittiin onnellisuutta ja varsinkin sitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Mielenkiintoinen aihe. Harmillisen usein tuntuu, että me ihmiset vaadimme toista ihmistä tekemään meidät onnelliseksi, ihan kuin se olisi varsinkin puolison tärkein tehtävä maanpäällä. Ja aivan kuin meillä itsellämme ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Minua on jotenkin aina ärsyttänyt moinen vaatimus: miten minä muka voisin tehdä toisen onnelliseksi? Ja tarkoittaako se sitten toisin päin sitä, että aina jos toinen on onneton, se on minun vikani? Tuskin! Kieltäydyn ottamasta moista vastuuta hartioilleni. On tietysti ihanaa olla tärkeä ja todella ihanaa on se jos toinen tulee minun seurastani iloiseksi ja onnelliseksi, mutta nimenomaan tulee itse onnelliseksi. Ei vaan odota minun tekevän jotain taikoja joilla hän tulisi sellaiseksi vaan tulee itse sellaiseksi.

Minua on tietysti syytetty useinkin liiasta itsenäisyydestä mutta silläkin uhalla, että taas todistan sellainen olevani, totean, että ihminen on mielestäni oikeasti  oman onnensa seppä myös avioliitossa tai muunlaisessa parisuhteessa. Tottakai on tärkeää millä tuulella puoliso n ja miten hän meitä kohtelee ja niin edelleen. En kuvittele eläväni tyhjiössä. En tietenkään. Mutta en myöskään suostu uskomaan, että olemme sätkynukkeja joiden naruja puoliso pitelee.

En ole niin naivi, että kuvittelisin ettei millään mitä toinen tekee ole vaikutusta minun onneeni - totta kai on. Mutta ratkaisevassa osassa olen minä itse: minä valitsen miten suhtaudun asioihin, mihin asioihin kiinnitän huomioni ja mitä asioita jään hautomaan. Tim Murphy neuvoi kerran koulutuspäivällä ongelmien ratkaisuun liittyen *love it, change it or leave it*. Todella hyvä neuvo onnellisuuteenkin sovitettuna: jos et voi rakastaa tilannetta, muuta sitä sitä, jos et voi muuttaa sitä ja se edelleen ärsyttää, jätä se. Kävele ulos. Vaihda näkökulmaa. TEE jotain. Usein jo se auttaa olemaan onnellisempi huonossa tilanteessa kun tietää, että on tehnyt tietoisen valinnan jäädä epätäydelliseen tilanteeseen. Että halutessaan voisi kävellä ulos. Jos haluaisi. Mutta nyt ei halua. Oman valinnanmahdollisuuden olemassaolo jo rauhoittaa.

Geo-lehdessä todettiin onnellisuuden avaimena olevan useille ihmisille pitkän parisuhteen. Jo vuosia sitten luin ääneen tutkimustuloksen jossa todettiin niamisissa olevien miesten elävän pidempään kuin naimattomien. Tähän tuolloin murrosikäinen poikani totesi, että ehkä heistä vaan tuntuu siltä... Näkökulma ratkaisee, tässäkin.

Kunpa osaisin olla onnellinen mahdollisimman usein!!!!